Vuorotyön unirytmi

Tiedän, olen ollut hiljainen. Tiedän, voisin tsempata. Ja kyllä, joka päivä harmittaa eilistä enemmän se, etten ole päivittänyt blogia.

Elämä vie. Tai no oikeastaan ei edes elämä, vaan työ. Ajatus siitä, että kun työkseen tekee ”aivot narikkaan” -tyyppistä hommaa, vapaa-aikana voi harrastaa ja tehdä kivoja juttuja, on unohtunut johonkin. Viime aikoina olen tehnyt niin fyysistä hommaa, että työpäivän jälkeen olen nukkunut päikkärit ja sitten koomaillut loppupäivän ja odottanut seuraavan aamun vaille viiden herätystä. Ajatus siitä, että menisi oikeasti aikaisin nukkumaan, jottei päikkäreitä tarvitsisi ottaa, on selkeästi mulle liian vaikeaa. Olen ollut aina iltatyyppi; saan parhaat ideat iltaisin ja iltaisin olen virkeimmilläni. Edes melatoniinin käyttö ei ole auttanut väsymään. Ainakaan tarpeeksi.

Ei sillä, ettenkö pitäis aamuvuoroista. Ne on oikeesti kivoja, kun saa ittensä ylös sängystä aikaisin ja kotiin pääsee niin mukavan aikaisin. Jos jaksaisin, ehtisin tehdä loppupäivän aikana vaikka mitä! Siivoilisin vähän, keittäisin kupin kahvia, päivittäisin blogia, valokuvaisin, käytäis Peten kanssa kaupassa, tehtäis hyvää ruokaa ja illan vois sitten röhnöttää sohvalla ja painua sänkyyn yhdeksältä.

Joo, tämä voisikin toimia, jos työvuorolistassa olisi jatkuvasti kuuden aamuja. Mutta kun ei ole. Olin salaa tyytyväinen, kun tulossa on nelipäiväinen viikko ja joka aamu aloitan työt kuudelta. Jes, ehdin ehkä saamaan vähän rytmiä ja voisin kokeilla mennä sänkyyn oikeasti jo yhdeksältä. Tai ainakin puoli kymmeneltä. Tämä ajatus vesittyi heti sillä, kun ennen ensimmäistä aamuvuoroa edeltävänä päivänä mulla on iltavuoro. Just. Tarviin siis ainakin yhdet päikkärit silloin ekan aamukuuden vuoron jälkeen.

Mutta. Tätä se vuorotyö on. Itsepähän olen pääni tähän tilanteeseen pistänyt. Täytyy varmaan tehostaa melatoniinin käyttöä rauhoittavalla musiikilla ja teellä. Ja jos yrittäis heti työpäivän jälkeen tehdä jotain, ettei kroppa huuda päikkäreitä. Tai jos mielikin huutaa päikkäreitä, yrittäis selvitä puolen tunnin powerpäikkäreillä.

Latasin muuten kännykkään yhden unisovelluksen, joka lupaa täydellisen yöunen unisyklien perusteella. En ole päässyt sovellusta käytännössä kokeilemaan, mutta idea vaikuttaa simppeliltä. Sovelluksessa on kolme vaihtoehtoa; tiedän koska menen nukkumaan, tiedän koska pitää herätä ja jos nukun parhaillaan. Tai no, ei nyt ihan just nyt, silloinhan sovellusta olisi mahdotonta käyttää 😀 Sovelluksen mukaan kestää 14 minuuttia saada unen päästä kiinni ja unen pituus mitataan sykleissä. Yksi unisykli kestää aina puolitoista tuntia. Jos menen esimerkiksi tänään töiden jälkeen nukkumaan 23.55, sovellus ehdottaa herätyskellon soivaksi klo 7.39, 9.09 tai 10.39. Ja tietysti lyhyempiäkin unia saa valita. 

Onko jollain muulla samanlaisia ongelmia vuorotyön kanssa? Miten psyykkaatte itseänne väsymään iltaisin? Entä miten selviätte työvuorosta, kun takana on vain muutaman tunnin yöunet?

Leave A Reply

Navigate