Ystäväkirja

Siinä samassa vanhemmiltani saadussa paperikasassa, jossa oli mahtavia taideteoksia, oli monta ystäväkirjaa. Koulukaverini, naapurini ja sukulaiseni täyttämät sivut tekivät minut iloiseksi. Nyt kuitenkin huomasin, että todella moneen kirjaan olin itse raapustanut enemmän kuin yhden sivun. Taisin tykätä jo silloin ystäväkirjoihin kirjaamista. Ala-asteella diggasin slämyistä ja mä laitoin omia parikin kiertoon meidän luokassa. Voi että kun nekin olis vielä olemassa.

Ja koska diggailen näiden täyttämisestä, lähdenpä minäkin mukaan blogeissa kiertävään Ystäväkirja-haasteeseen!

Nimeni on Taru. Jotkut tosin kutsuvat minua Tarzaniksi, Tarppendaaliksi ja Tartsaksi. Tarzan on melko vanha lempinimi, mutta muut on tulleet aikuisiällä käyttöön ja nykyään niitä käyttää muutama vanha työkaveri ja anoppi.

Olen syntynyt vuonna 1986 eli olen siis mielestäni kolmekymppinen.

Lapsuuskotini langallinen numero on visusti tallessa pääkopassa ja siellä se pysyykin.

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona siivooja. Ei mulla kai ollut mitään sen fiksumpaa haavetta ikinä. Noista vanhoista ystäväkirjoista luin ”siivooja”-vastauksia eniten. Välillä oli vaan tyhjää ja jossain ikivanhassa ystäväkirjassa luki ”opettaja”. Hui.

 

Mutta isona minusta tulikin kaupan täti. Tai no, ainakin just nyt olen kaupan täti. Tein siivoushommia pirun pitkään ja mun piti perustaa oma siivousyrityskin. Mustahan voi tulla vielä vaikka mitä! Paitsi opettaja.

Täydellinen puoliso tekee nyt etätöitä kotona. Sillä on punertava parta ja viime viikolla se liukastui niin, että puhelimen näyttö meni rikki. Se kutittaa mua, kun mulla on veitsi kädessä. Se suukottaa mua niskaan ja pitää kissaääniä. Se hieroo mun jalkoja, kun pyydän nätisti. Se myös lukee mun vanhoja tarinoita ääneen ja miettii tekikö oikean valinnan mennessään mun kanssa naimisiin. Ja sitten se pussaa mua ja sanoo rakastavansa mua.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen nukkuisin enemmän, katsoisin enemmän leffoja ja/tai yrittäisin koukuttaa itseni johonkin liikuntaan.

Harrastan nyt valokuvaamista, pelaamista ja bloggaamista.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifysta The 1975, FalloutBoyta tai I’m Legionia samalla kun tehdään ruokaa.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa) on varmasti makaronilaatikko. Toinen mitä en mokaa on tonnikalasalaatti.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun mietin elämääni ilman Peteä. Siksi en mieti tuollaisia. Itken välillä elokuvien aikana.

Lapsuuteni lempilelu oli pehmolelut. Mulla oli niitä paljon. Ihan ehdoton lemppari on minun ikäiseni Sylvester-kissa ja hyvänä kakkosena melkein yhtä vanha Ressu-koira.

Lempilelu nykyään on joku pelilaite. Kännykkä, DS, pleikkari.

Salainen paheeni on stalkata ihmisiä somessa. Tiedän, etten ole yksin tämän kanssa, koska olen jutellut tästä samasta aiheesta parin tyypin kanssa.

Ei kun se ihan oikea salainen paheeni on syödä yhden sijaan kaksi. Tämä ei tosin ole kamalan salaista kotona, mutta esimerkiksi muualla saatan muiden seurassa syödä yhden palan piirakkaa, mutta haen salaa aina toisen palan.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut Asenne ratkaisee. Ja tietysti Disneyn lainaukset on parhaita ja niitä pystyy aina soveltamaan omaan elämään. Muista kuka olet. Hakuna matata. Joskus oikea tie ei ole helpoin. Kala on kaveri, ei ruoka.

Jos et ole vielä itse tehnyt ystäväkirjaa, tässä on sulle helppo postausidea.

Leave A Reply

Navigate